Kouluttauduin 90-luvulla lastentarhaopettajaksi Neuvostoliitossa, ja siihen aikaan ollessani vasta kahdeksantoista sain myös ensimmäisen lapseni. Muutin Venäjältä Viroon ja perustin taideluokan kouluikäisille lapsille, samalla jatkaen maalausharrastukseni parissa.
Neuvostoliiton romahtaminen vaikutti työllistymiseen, elämänlaatuun kuin perhe-elämäänkin. Vuoden 2000 vaiheessa saimme tilaisuuden muuttaa Suomeen. Tein töitä eri ammateissa, missä milloinkin, opetellen samalla suomenkieltä. Kaikki nämä merkittävät tapahtumat heijastuvat läpi taiteeni.
Taiteellinen prosessini on siis vahvasti kytköksissä siihen mitä omassa elämässä, sekä maailmalla tapahtuu. Prosessi voi näyttää hyvin erilaiselta, joskus idea kehittyy pitkän ajan kuluessa, kun taas toisinaan minulla on selkeä visio tulevasta teoksesta. Intohimoni on visualisoida ajatuksia, käsitteitä ja tunteita teoksiini. Nautin luovasta prosessista aina, vaikka syntyneen idean aihe ja sen käsittely saattavat olla kivuliaita. Matkalla tunteen tai idean konkretisoimiseen kohtaan monenlaisia tunteiden vuoristoratoja ja haasteita.
Taiteen luominen vaatii omistautumista, tutkimusta ja rohkeutta ilmaista itseään. Jokainen siveltimen veto, jokainen väripilkku ja jokainen muoto ovat harkittuja päätöksiä. Prosessi on täynnä epävarmuutta ja kokeiluja, mutta lopulta valmis teos on merkityksellinen, jokaiselle näkijälle omalla tavallaan.
